Kolmas työviikko alussa ja arki on lähes palannut normaaliin. Blogijuttujen kirjoittaminen on harventunut eikä työpäivien jälkeen jaksa aina tehdä paljon muutakaan. On kuitenkin hirmu mukava olla mukana normaalielämän vilinässä. Suosikkilajini bussijuoksu on silti edelleen pannassa, joten jos bussikyyti kiinnostaa, pysäkille on lähdettävä ajoissa!
Leikattu jalka on itse asiassa yllättävänkin hyvässä kunnossa ja nilkkakin alkaa jo antaa myöten. Kuljen silti portaissa alaspäin vielä vähän hassusti hypähdellen. Jalan turvotusta ei helteinen sää ainakaan helpota, ja polvimittaiset puristussukat on ihan mahtavat näillä keleillä... Fysioterapeutin neuvosta teen paljon pohjeliikkeitä mm. varpaille nousua, joka pistää myös jalkojen nesteet kiertämään. Muuten fysioterapeutti on jumppauttanut paljolti lantion seutua. Ilmeisesti se ehti vallan jämähtää ja heikentyä pitkän liikkumattomuuden aikana.
Kävin tänään eka kerran leikkauksen jälkeen jalkahoitajan luona. Hän löysi ukkovarpaasta kynsipiikin, joka olikin jo ilmoitellut olemassaolostaan. Hän näytti myös miten jalkaterien arpia kannattaa hieroa lymfaattisesti ja testasi leikatun jalan asentotuntoa, joka oli suoraan sanottuna surkea. Eipä ole ihme että olen pimeässä ihan avuton - huonoa asentotuntoa ja tasapainoa kun kompensoi ennen kaikkea näköaisti...
Vaikken enää ehdikään kovin paljon miettiä jalkaa ja sen kuntoa, niin jalan varsinainen toipuminen vie lähes vuoden verran ennen kuin se on asettunut uuteen kuosiin. Ihan niin kauan en kuitenkaan uskalla luvata jatkavani blogin kirjoittamista, mutta koitan raportoida vielä silloin tällöin toipumisen etenemisestä. Toivotan kuitenkin varmuuden vuoksi jo nyt hyvää kesää kaikille!
