Maaliskuu vetelee kohta viimeisiään ja ulkona lirkuttaa ihanat mustarastaat. Tämä taisi olla kuitenkin sellainen talvi, jota tuskin kaiholla muistelen. En päässyt kertaakaan hiihtämään (tai no, testaamaan vieläkö hiihtaminen sujuu) ja liukkaita kelejä riitti. Syksyllä hankitut Icebug-nastakengät olikin talven pelastus!!
Eron jälkeen tunteet on olleet pinnassa ja olen vähitellen rakentanut uudenlaista arkea. Tässä otk-eläkeläisen 3-päiväinen työviikko on ollut iso apu, sillä kaikenlaista järjesteltävää on riittänyt. Olen nyt muuttanut kissan kanssa uuteen kotiin ja uusiin ympyröihin. Tosin muutto oli osittainen, sillä vanhaa asuntoa esitellään kalustettuna. Vaan jospa olisi porukkaa, jolle sitä voisi esitellä! Huh, tämä taitaa olla huonoin mahdollinen aika myydä asuntoa. Pikkusen ahdistaaa, sillä asunnossa on kiinni paljon rahaa - ja olisihan sekin kiva, jos uuden kodin olohuoneeseen saisi muutakin sisustusta kuin kissan kiipeilytelineen ja pahvitunnelin (Ikean kaapin pitkulainen suojapahvi nostettu alassuin olevaksi v-kirjaimeksi)! Sarkasmia...
Toisaalta, töissä olen helisemässä niukaksi osoittautuneen 20 tunnin työviikon kanssa enkä edes uskalla ajatella, minkä verran olen jo tehnyt lahjoitustunteja... Varsinaisista työtehtävistä varmaan selviytyisin tuossa 20 tunnissa, mutta kun niistä tunneista hujahtaa helposti huomattava osa kaikenlaisiin kokouksiin. Joistakin kokouksista voi lintsata, mutta ei kaikista, koska muuten olen ihan pihalla työpaikan ja oman tiimin asioista.
Oma elämä tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta yhtälöltä, joten joku ratkaisu täytyy pidemmän päälle keksiä. Eli normiarkea tässä vähitelllen odotellaan!
tiistai 24. maaliskuuta 2015
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Elämä yllättää
Hyvää uutta vuotta!
Minulla on nyt alkanut uusi osa-aikatyöläisen ja osatyökyvyttömyyseläkeläisen arki. Mutta sen lisäksi elämässä on muitakin muutoksia - ero avopuolisosta tuli ennen joulua ja nyt etsin uutta kotia ja laitan vanhaa kotia myyntikuntoon. Pitkän kytemisen jälkeen edessä on siis uusi alku monessakin mielessä.
Pää on aika pyörällä - pelkästään ihmissuhteissa on miettimistä, mutta myös käytännön asioiden järjestäminen ja aikanaan muuttaminen on iso urakka. Vaikka uutta asuntoa ei ole vielä löytynyt, tavoitteena vaihtaa paikkakuntaa lähemmäs työpaikkaa. Ja se taas tarkoittaa kroonista sairautta potevalle sitä, että pitkät hyvät hoitosuhteet katkeavat ja uudella paikkakunnalla tarvittavat palvelut pitää vängätä itselleen. Eli haasteita piisaa, mutta jaksan uskoa siihen, että asiat järjestyvät vähitellen. Yksi oljenkorsi on tämä otk-eläke, sillä täyspäiväisen työskentelyn ohella asioiden järkkääminen voisi käydä yli voimienn.
Olen tuoreeltaan hakenut uusien tulojen mukaisen verokortin, joten nyt alkaa hahmottua myös käytettävien pelimerkkien määrä. Sekä palkan että alle puolet pienemmän eläkkeen veroprosentiksi tuli 22,5, mikä paljastaa yhden kummallisuuden: eläkettä verotetaan suhteessa kovemmin kuin palkkatuloja. Sama koskee muitakin etuuksia - esimerkiksi vuorotteluvapaakorvauksen veroprosentti oli melkein sama kuin edeltävän palkan, vaikka vuorottelukorvaus oli muistaakseni noin kolmannes palkasta. En ihan sulata tätä, sillä juuri eläkkeen ja vuorottelukorvauksen kohdalla ei voi olla kyse siitäkään, että korkeampi verotus kannustaisi työntekoon!?!!
Vielä jännään käteen jäävää palkkaa, sillä sivukulut paljastuvat vasta tilinauhasta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että käteen jäävät tulot yhteensä putoavat vähemmän kuin pelkäsin - helpotuksen huokaus!
Minulla on nyt alkanut uusi osa-aikatyöläisen ja osatyökyvyttömyyseläkeläisen arki. Mutta sen lisäksi elämässä on muitakin muutoksia - ero avopuolisosta tuli ennen joulua ja nyt etsin uutta kotia ja laitan vanhaa kotia myyntikuntoon. Pitkän kytemisen jälkeen edessä on siis uusi alku monessakin mielessä.
Pää on aika pyörällä - pelkästään ihmissuhteissa on miettimistä, mutta myös käytännön asioiden järjestäminen ja aikanaan muuttaminen on iso urakka. Vaikka uutta asuntoa ei ole vielä löytynyt, tavoitteena vaihtaa paikkakuntaa lähemmäs työpaikkaa. Ja se taas tarkoittaa kroonista sairautta potevalle sitä, että pitkät hyvät hoitosuhteet katkeavat ja uudella paikkakunnalla tarvittavat palvelut pitää vängätä itselleen. Eli haasteita piisaa, mutta jaksan uskoa siihen, että asiat järjestyvät vähitellen. Yksi oljenkorsi on tämä otk-eläke, sillä täyspäiväisen työskentelyn ohella asioiden järkkääminen voisi käydä yli voimienn.
Olen tuoreeltaan hakenut uusien tulojen mukaisen verokortin, joten nyt alkaa hahmottua myös käytettävien pelimerkkien määrä. Sekä palkan että alle puolet pienemmän eläkkeen veroprosentiksi tuli 22,5, mikä paljastaa yhden kummallisuuden: eläkettä verotetaan suhteessa kovemmin kuin palkkatuloja. Sama koskee muitakin etuuksia - esimerkiksi vuorotteluvapaakorvauksen veroprosentti oli melkein sama kuin edeltävän palkan, vaikka vuorottelukorvaus oli muistaakseni noin kolmannes palkasta. En ihan sulata tätä, sillä juuri eläkkeen ja vuorottelukorvauksen kohdalla ei voi olla kyse siitäkään, että korkeampi verotus kannustaisi työntekoon!?!!
Vielä jännään käteen jäävää palkkaa, sillä sivukulut paljastuvat vasta tilinauhasta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että käteen jäävät tulot yhteensä putoavat vähemmän kuin pelkäsin - helpotuksen huokaus!
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Se on menoa ny
1.1.2015 se sitten virallisesti alkaa - 3-päiväinen työviikko ja osatyökyvyttömyyseläke. Viimeiset vahvistusblanketit on kulkeneet minun, työnantajan ja Kevan välillä, ja Kevasta tuli päätös otk-eläkkeestä. Se kesän jälkeen tullut kirjehän oli siis ennakkopäätös. Muutamalla eurolla olivat tarkentuneet sekä palkkaraja että eläkkeen määrä. Ilmeisesti ennakkopäätöksen jälkeen kertyneet eläkemaksut oli laskettu mukaan.
Näin ollen mulla on enää yksi täysi työviikko jäljellä, ikinä!! Ei pysty kykene ymmärtämään! Ja vuosi alkaa vielä rikkonaisella viikolla - ensimmäinen työpäivä on ma 5.1., mutta heti loppiainen on vapaapäivä ja viikko sitä myöten kaksipäiväinen. Meillä kun on töissä suositus, että kaikki vajaata viikkoa tekevät pitävät vapaansa loppuviikosta. Mun työviikko on siis ma-ke. Mutta kun työaika on 20 tuntia, se tekee tarkalleen 6 tuntia ja 42 minuuttia per päivä, eli ei normipäivää 7 tuntia ja 15 minuuttia. Olenkin työajanseurantajärjestelmän painajainen ja minulle pitänee tehdä sinne ihan ikioma laskentamalli :-)
Tuleva osa-aikaisuuteni on nyt myös koko talon tiedossa (toki syytä ei julkistettu, mutta olen sen lähikollegoille kertonut + kaikille, jotka ovat asiasta tulleet juttelemaan). En tiedä mitä kukin on asiasta ajatellut - tätähän minä vähän pelkäsin etukäteen - mutta virkistävää on, ettei osa ole reagoinut siihen mitenkäään. Eli kunhan hommat hoituu, niin EVVK. Siis positiivisessa mielessä!
Yksi työkaveri tuli sen sijaan erityisen myötätuntoisena kysymään, jouduinko kovin taistelemaan eläkkeen puolesta. Hänen äidillään oli pahoja selkävaivoja ja paljon sairaslomia, mutta osatyökyvyttömyyseläkettä ei herunut. Siitä muistui mieleen Lihastautiliitosta saamani evästykset, että yleensä lihastautidiagnoosin kanssa ei ole ollut ongelmia otk-eläkkeen saamisessa. Sen sijaan jopa huonommassa kunnossa oleva työntekijä ilman diagnoosia joutuu toden totta taistelemaan ja joskus turhaan. Olen muutenkin törmännyt tuohon verbiin 'taistella' kun on kyse sosiaalietuuksien hakemisesta. Mitähän se kertookaan meidän sosiaaliturvasta...
Näin ollen mulla on enää yksi täysi työviikko jäljellä, ikinä!! Ei pysty kykene ymmärtämään! Ja vuosi alkaa vielä rikkonaisella viikolla - ensimmäinen työpäivä on ma 5.1., mutta heti loppiainen on vapaapäivä ja viikko sitä myöten kaksipäiväinen. Meillä kun on töissä suositus, että kaikki vajaata viikkoa tekevät pitävät vapaansa loppuviikosta. Mun työviikko on siis ma-ke. Mutta kun työaika on 20 tuntia, se tekee tarkalleen 6 tuntia ja 42 minuuttia per päivä, eli ei normipäivää 7 tuntia ja 15 minuuttia. Olenkin työajanseurantajärjestelmän painajainen ja minulle pitänee tehdä sinne ihan ikioma laskentamalli :-)
Tuleva osa-aikaisuuteni on nyt myös koko talon tiedossa (toki syytä ei julkistettu, mutta olen sen lähikollegoille kertonut + kaikille, jotka ovat asiasta tulleet juttelemaan). En tiedä mitä kukin on asiasta ajatellut - tätähän minä vähän pelkäsin etukäteen - mutta virkistävää on, ettei osa ole reagoinut siihen mitenkäään. Eli kunhan hommat hoituu, niin EVVK. Siis positiivisessa mielessä!
Yksi työkaveri tuli sen sijaan erityisen myötätuntoisena kysymään, jouduinko kovin taistelemaan eläkkeen puolesta. Hänen äidillään oli pahoja selkävaivoja ja paljon sairaslomia, mutta osatyökyvyttömyyseläkettä ei herunut. Siitä muistui mieleen Lihastautiliitosta saamani evästykset, että yleensä lihastautidiagnoosin kanssa ei ole ollut ongelmia otk-eläkkeen saamisessa. Sen sijaan jopa huonommassa kunnossa oleva työntekijä ilman diagnoosia joutuu toden totta taistelemaan ja joskus turhaan. Olen muutenkin törmännyt tuohon verbiin 'taistella' kun on kyse sosiaalietuuksien hakemisesta. Mitähän se kertookaan meidän sosiaaliturvasta...
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Mikä ihmeen osatyökyvyttömyyseläke??
Tällä kertaa seuraa asiaan kuuluva infopläjäys :-) Itsekään en ollut kuullut mistään osatyökyvyttömyyseläkkeestä ennen kuin osallistuin Lihastautiliiton kuntoutuskurssille. Siellä innokas sosiaalityöntekijä oli vakuuttunut, että olisin siltä istumalta täyttänyt eläkkeen myöntämiskriteerit. Mutta asia oli minulle uusi, joten sitä piti muutama vuosi sulatella... ja kun sinä aikana myös kunto putosi, niin asia alkoikin tuntua ajankohtaiselta ja hyvältä mahdollisuudelta.
Tässä muokattua ja kommentoitua infoa oman eläkelaitokseni Kevan sivuilta.
Perusedellytys osatyökyvyttömyyseläkkeelle on siis, että työntekijän työkyky on alentunut vähintään 40 %, mutta hän selviytyy kuitenkin osa-aikatyöstä tai kevyemmistä työtehtävistä. Osatyökyvyttömyyseläkettä voi hakea kokoaikatyössä ollessa, eikä hakijalla tarvitse olla sairauspoissaolojaksoja. Näin homma meni myös minun kohdallani, eli sairauspoissaoloja ei ollut, mutta työterveyslääkärin ja etenkin oman neurologin lausunnot painoi hakemuksen käsittelyssä.
Hakemus toimitetaan omalle eläkelaitokselle ja sen liitteeksi tulee mm. lääkärintodistukset. Käsittääkseni niillä on iso merkitys, koska eläkelaitos arvioi henkilön työkykyä pelkän hakemuksen perusteella. Jos osatyökyvyttömyyseläke myönnetään, postissa tulee 9 kk voimassa oleva ennakkopäätös, josta käy ilmi maksettavan osatyökyvyttömyyseläkkeen määrä (=puolet täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrästä). Tuon 9 kuukauden aikana voi sitten harkita, ottaako eläkkeen vastaan ja sopia käytännön työjärjestelyistä työnantajan kanssa.
Osatyökyvyttömyyseläkkeen aikana voi ansaita enintään 60 % aiemmasta ansiotasosta, mutta tuossa ennakkopäätöksessä ilmoitetaan tarkka ansioraja. Sen pohjalta lasketaan sitten osatyökyvyttömyyseläkkeen aikainen viikkotyöaika. Minun kohdallani se on 20 tuntia, mikä on muuten myös minimityöaika, jotta lomaa kertyy normaalisti! Jos ansioraja ylittyy, eläkkeen maksu voidaan keskeyttää tai jättää lepäämään. Eläkkeen voi jättää lepäämään kolmeksi kuukaudeksi - kahdeksi vuodeksi. Eli sellainenkin mahdollisuus on, että palaa välillä joksikin aikaa täyspäiväiseksi, jos voimat siihen riittää.
Eli tällainen systeemi on kyseessä. En osaa vielä arvioida, minkä verran käteen jäävät tulot käytännössä putoaa, vaikka mulla onkin tiedossa ansioraja=palkka ja osatyökyvyttömyyseläkkeen määrä. Viimeinen sana kun on verottajalla... Mutta olen aika vakuuttunut siitä, että tämä on ihan hyvä diili :-)
Tässä muokattua ja kommentoitua infoa oman eläkelaitokseni Kevan sivuilta.
Perusedellytys osatyökyvyttömyyseläkkeelle on siis, että työntekijän työkyky on alentunut vähintään 40 %, mutta hän selviytyy kuitenkin osa-aikatyöstä tai kevyemmistä työtehtävistä. Osatyökyvyttömyyseläkettä voi hakea kokoaikatyössä ollessa, eikä hakijalla tarvitse olla sairauspoissaolojaksoja. Näin homma meni myös minun kohdallani, eli sairauspoissaoloja ei ollut, mutta työterveyslääkärin ja etenkin oman neurologin lausunnot painoi hakemuksen käsittelyssä.
Hakemus toimitetaan omalle eläkelaitokselle ja sen liitteeksi tulee mm. lääkärintodistukset. Käsittääkseni niillä on iso merkitys, koska eläkelaitos arvioi henkilön työkykyä pelkän hakemuksen perusteella. Jos osatyökyvyttömyyseläke myönnetään, postissa tulee 9 kk voimassa oleva ennakkopäätös, josta käy ilmi maksettavan osatyökyvyttömyyseläkkeen määrä (=puolet täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrästä). Tuon 9 kuukauden aikana voi sitten harkita, ottaako eläkkeen vastaan ja sopia käytännön työjärjestelyistä työnantajan kanssa.
Osatyökyvyttömyyseläkkeen aikana voi ansaita enintään 60 % aiemmasta ansiotasosta, mutta tuossa ennakkopäätöksessä ilmoitetaan tarkka ansioraja. Sen pohjalta lasketaan sitten osatyökyvyttömyyseläkkeen aikainen viikkotyöaika. Minun kohdallani se on 20 tuntia, mikä on muuten myös minimityöaika, jotta lomaa kertyy normaalisti! Jos ansioraja ylittyy, eläkkeen maksu voidaan keskeyttää tai jättää lepäämään. Eläkkeen voi jättää lepäämään kolmeksi kuukaudeksi - kahdeksi vuodeksi. Eli sellainenkin mahdollisuus on, että palaa välillä joksikin aikaa täyspäiväiseksi, jos voimat siihen riittää.
Eli tällainen systeemi on kyseessä. En osaa vielä arvioida, minkä verran käteen jäävät tulot käytännössä putoaa, vaikka mulla onkin tiedossa ansioraja=palkka ja osatyökyvyttömyyseläkkeen määrä. Viimeinen sana kun on verottajalla... Mutta olen aika vakuuttunut siitä, että tämä on ihan hyvä diili :-)
maanantai 17. marraskuuta 2014
Mitä, eihän susta näy mitään päälle päin!
Elämäni osatyökyvyttömyyseläkeläisenä alkaa vuoden vaihteessa. Siinä siis se elämänmuutos, johon on reilun vuoden verran tähdätty ja jota on tässä syksyn mittaan valmisteltu. Ja kyllä se tulee tarpeeseen! Olen tässä syksyllä ollut välillä rättiväsynyt ja lomapäivällä pidennetyt viikonloput on menneet palautumiseen - yöunia kellon ympäri ja kunnon päikkärit päälle. Eipä ihme, ettei blogin kirjoittaminenkaan ole oikein onnistunut...
Eilen sain esimakua siitä, mitä voi olla edessä (tai ainakin selän takana) kun kerron, että jään osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja teen 3-päiväistä työviikkoa: "Siis mitä? Mikä sairaus? Mutta eihän susta näy mitään päälle päin? Vaikuttaako se aivoihin?" Kyseesssä sukulainen, joka tietää ainakin jalkaleikkauksistani, mutta on tuskin muuten omistanut ajatustakaaan meikäläisen terveydelle...
Eihän siinä mitään, kerroin rauhallisesti mistä on kyse - ja mistä ei, eli mahdollisia vaikutuksia aivoihin ei sentään ole tiedossa. Tai jos on, niin ihan jostain muusta syystä :-) Ja että osatyökykyisyys liittyy lähinnä työn määrään, ei laatuun!
Moni ei tästä vielä tiedä työpaikallakaan. Ei ole ihan helppo kertoa - no muun muassa edellä kuvattujen keskustelujen pelosta. Mutta onneksi mulla on ihania ja kannustavia työkavereita. Toisaalta asiaa pitää itsekin vielä sulatella. Tyyliin tässä se ura sitten oli, samassa työpaikassa sinnitellään niin kauan kuin jaksetaan. Kunhan en toivottavasti muutu kiviriipaksi työnantajalle sitä ennen.
Ja toisaalta - olenko minä nyt sitten oikeasti niin huonokuntoinen, että olen tähän oikeutettu? Vai olenko itsekäs ja pääsen jotenkin ihmeellisesti liian helpolla? Tai: päästän itse itseni liian helpolla enkä vain yritä tarpeeksi?
Amerikkalaisen potilasyhdistyksen FB-palstalla tuntuu joillakin olevan mottona että "I have CMT but it doesn't define me". Eli vaikka minulla on CMT/HMSN, niin se ei määrää tekemisiäni. Mutta mutta... kyllä sairaus vaan vaikuttaa aika moneen asiaan, ainakin jos ajattelee fyysistä suorituskykyä. Sisua ja tahtoa löytyy senkin edestä, mutta ei minusta silti maratoonariksi, balettitanssijaksi taikka pianistiksi olisi. Minusta sairaus asettaa rajoja, ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin minulla ainakin se jaksamisen raja on nyt tullut vastaan. Tykkään työstäni, mutta en halua lentää täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle kehäraakkina ennen 50-vuotispäivää.
Pitänee siis opetella olemaan terveesti itsekäs.
Eilen sain esimakua siitä, mitä voi olla edessä (tai ainakin selän takana) kun kerron, että jään osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja teen 3-päiväistä työviikkoa: "Siis mitä? Mikä sairaus? Mutta eihän susta näy mitään päälle päin? Vaikuttaako se aivoihin?" Kyseesssä sukulainen, joka tietää ainakin jalkaleikkauksistani, mutta on tuskin muuten omistanut ajatustakaaan meikäläisen terveydelle...
Eihän siinä mitään, kerroin rauhallisesti mistä on kyse - ja mistä ei, eli mahdollisia vaikutuksia aivoihin ei sentään ole tiedossa. Tai jos on, niin ihan jostain muusta syystä :-) Ja että osatyökykyisyys liittyy lähinnä työn määrään, ei laatuun!
Moni ei tästä vielä tiedä työpaikallakaan. Ei ole ihan helppo kertoa - no muun muassa edellä kuvattujen keskustelujen pelosta. Mutta onneksi mulla on ihania ja kannustavia työkavereita. Toisaalta asiaa pitää itsekin vielä sulatella. Tyyliin tässä se ura sitten oli, samassa työpaikassa sinnitellään niin kauan kuin jaksetaan. Kunhan en toivottavasti muutu kiviriipaksi työnantajalle sitä ennen.
Ja toisaalta - olenko minä nyt sitten oikeasti niin huonokuntoinen, että olen tähän oikeutettu? Vai olenko itsekäs ja pääsen jotenkin ihmeellisesti liian helpolla? Tai: päästän itse itseni liian helpolla enkä vain yritä tarpeeksi?
Amerikkalaisen potilasyhdistyksen FB-palstalla tuntuu joillakin olevan mottona että "I have CMT but it doesn't define me". Eli vaikka minulla on CMT/HMSN, niin se ei määrää tekemisiäni. Mutta mutta... kyllä sairaus vaan vaikuttaa aika moneen asiaan, ainakin jos ajattelee fyysistä suorituskykyä. Sisua ja tahtoa löytyy senkin edestä, mutta ei minusta silti maratoonariksi, balettitanssijaksi taikka pianistiksi olisi. Minusta sairaus asettaa rajoja, ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin minulla ainakin se jaksamisen raja on nyt tullut vastaan. Tykkään työstäni, mutta en halua lentää täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle kehäraakkina ennen 50-vuotispäivää.
Pitänee siis opetella olemaan terveesti itsekäs.
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Syyskuu on CMT/HMSN-kuukausi!
Maailmalla syyskuu on nimetty CMT-kuukaudeksi, tarkoituksena levittää tietoisuutta tästä sairaudesta. Minusta tuntuu että meilläkin kaivattaisiin jotain vastaavaa...
Tässä Facebookin CMT-ryhmästä kopsattu banneri, joka on minusta aika osuva:
Hyvää syyskuuta kaikille!
Tässä Facebookin CMT-ryhmästä kopsattu banneri, joka on minusta aika osuva:
Hyvää syyskuuta kaikille!
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Uusia tuulia
Näinhän siinä taas kävi, että pari kuukautta ehti hujahtaa ennen tätä postausta, vaikka niin suurella innolla palasin blogin pariin... Mutta normiarjessa ei vaan ehdi ja jaksa juuri mitään ylimääräistä pakollisten kuvioiden ohella. Huoh.
Minusta tuntuu, että pari viime vuotta on olleet erityisen stressaavia ja että hömssi on ottanut samaan aikaan harppauksia eteenpäin. Leikkaukset ja apuvälineet on auttaneet pitkälle, mutta nyt on särkyä ja heikotusta sun muuta. Ja se väsymys. On ihan käsittämätöntä, että milloin tahansa voisi käydä nukkumaan, vetää parin tunnin päikkärit ja herätä ei-juuri-yhtään-virkistyneeenä.
Vuosi sitten kesäloman jälkeen iski ahdistus. Miten ihmeessä selviän normiarjesta työmatkoineen päivineen. Tunne oli niin voimakas, että se pakotti uskaltamaan: otin asian esille töissä ensin pomon ja sitten omien tiimiläisten kanssa, kävin työterveyspsykologilla ja sitten lääkärillä. Et usko miten vaikea on saada sanottua ääneen, etten enää jaksa... Onneksi kaikki suhtautuivat asiaan positiivisesti ja sain vähän kevennettyä työnkuvaani.
Samalla kypsyi päätös hakea osatyökyvyttömyyseläkettä. Mikä sanahirvitys :-) Kuntoutuskurssilla sosiaalityöntekijä ehdotti sitä jo neljä vuotta sitten, mutta silloin se tuntui ihan utopialta. Minäkö? Eihän nyt sentään! Mutta niin vain hömssi sai minut pehmitettyä ja talven aikana ramppasin HYKSin neurologilla, fysioterapeutilla ja toimintaterapeutilla lausuntojen perässä.
Vetkuttelin hakemuksen tekoa vielä oman aikani, mutta juhannuksen jälkeen paperipumaska lähti Kevan käsittelyyn. Ehdin kertaalleen soitella peräänkin, mutta jo elokuun alussa tuli vastaus. Kirjekuori oli lupaavan paksu - ja päätös myönteinen! Helpotus oli suuri, joten töiden aloitus kesäloman jälkeen sujui tänä vuonna huomattavasti kevyemmin kuin vuosi sitten. Työtehtävien muokkaaminen on parhaillaan työn alla, ja tavoitteena on, että aloittaisin osa-aikaisen työskentelyn vuoden vaihteessa.
Kaikesta huolimatta tunnen samalla luopumisen tuskaa. Työ ja työyhteisö on minulle iso juttu, ja olen sitoutunut työtehtäviini - kunnianhimoakin kai. Nyt pitää osata luopua tietystä asioista ja keskittyä enemmän omaan elämään ja itsestä huolehtimiseen. Ihan hullua, mutta tunnen melkein huonoa omaatuntoa! Lisäksi pitää tsempata itsensä kohtaamaan ihmisten ihmettelyjä ja kysymyksiä osatyökyvyttömyydestäni, hömssi kun ei tunnetusti lue otsikossa tikkukirjaimin.
Uusia tuulia ja mahdollisuuksia on siis luvassa, vaikka se sopeutumistakin vaatii. Mutta onhan tässä koko syksy aikaa...
Minusta tuntuu, että pari viime vuotta on olleet erityisen stressaavia ja että hömssi on ottanut samaan aikaan harppauksia eteenpäin. Leikkaukset ja apuvälineet on auttaneet pitkälle, mutta nyt on särkyä ja heikotusta sun muuta. Ja se väsymys. On ihan käsittämätöntä, että milloin tahansa voisi käydä nukkumaan, vetää parin tunnin päikkärit ja herätä ei-juuri-yhtään-virkistyneeenä.
Vuosi sitten kesäloman jälkeen iski ahdistus. Miten ihmeessä selviän normiarjesta työmatkoineen päivineen. Tunne oli niin voimakas, että se pakotti uskaltamaan: otin asian esille töissä ensin pomon ja sitten omien tiimiläisten kanssa, kävin työterveyspsykologilla ja sitten lääkärillä. Et usko miten vaikea on saada sanottua ääneen, etten enää jaksa... Onneksi kaikki suhtautuivat asiaan positiivisesti ja sain vähän kevennettyä työnkuvaani.
Samalla kypsyi päätös hakea osatyökyvyttömyyseläkettä. Mikä sanahirvitys :-) Kuntoutuskurssilla sosiaalityöntekijä ehdotti sitä jo neljä vuotta sitten, mutta silloin se tuntui ihan utopialta. Minäkö? Eihän nyt sentään! Mutta niin vain hömssi sai minut pehmitettyä ja talven aikana ramppasin HYKSin neurologilla, fysioterapeutilla ja toimintaterapeutilla lausuntojen perässä.
Vetkuttelin hakemuksen tekoa vielä oman aikani, mutta juhannuksen jälkeen paperipumaska lähti Kevan käsittelyyn. Ehdin kertaalleen soitella peräänkin, mutta jo elokuun alussa tuli vastaus. Kirjekuori oli lupaavan paksu - ja päätös myönteinen! Helpotus oli suuri, joten töiden aloitus kesäloman jälkeen sujui tänä vuonna huomattavasti kevyemmin kuin vuosi sitten. Työtehtävien muokkaaminen on parhaillaan työn alla, ja tavoitteena on, että aloittaisin osa-aikaisen työskentelyn vuoden vaihteessa.
Kaikesta huolimatta tunnen samalla luopumisen tuskaa. Työ ja työyhteisö on minulle iso juttu, ja olen sitoutunut työtehtäviini - kunnianhimoakin kai. Nyt pitää osata luopua tietystä asioista ja keskittyä enemmän omaan elämään ja itsestä huolehtimiseen. Ihan hullua, mutta tunnen melkein huonoa omaatuntoa! Lisäksi pitää tsempata itsensä kohtaamaan ihmisten ihmettelyjä ja kysymyksiä osatyökyvyttömyydestäni, hömssi kun ei tunnetusti lue otsikossa tikkukirjaimin.
Uusia tuulia ja mahdollisuuksia on siis luvassa, vaikka se sopeutumistakin vaatii. Mutta onhan tässä koko syksy aikaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)