Mikä ihmeen osatyökyvyttömyyseläke??

Tällä kertaa seuraa asiaan kuuluva infopläjäys :-) Itsekään en ollut kuullut mistään osatyökyvyttömyyseläkkeestä ennen kuin osallistuin Lihastautiliiton kuntoutuskurssille. Siellä innokas sosiaalityöntekijä oli vakuuttunut, että olisin siltä istumalta täyttänyt eläkkeen myöntämiskriteerit. Mutta asia oli minulle uusi, joten sitä piti muutama vuosi sulatella... ja kun sinä aikana myös kunto putosi, niin asia alkoikin tuntua ajankohtaiselta ja hyvältä mahdollisuudelta.

Tässä muokattua ja kommentoitua infoa oman eläkelaitokseni Kevan sivuilta.

Perusedellytys osatyökyvyttömyyseläkkeelle on siis, että työntekijän työkyky on alentunut vähintään 40 %, mutta hän selviytyy kuitenkin osa-aikatyöstä tai kevyemmistä työtehtävistä. Osatyökyvyttömyyseläkettä voi hakea kokoaikatyössä ollessa, eikä hakijalla tarvitse olla sairauspoissaolojaksoja. Näin homma meni myös minun kohdallani, eli sairauspoissaoloja ei ollut, mutta työterveyslääkärin ja etenkin oman neurologin lausunnot painoi hakemuksen käsittelyssä.

Hakemus toimitetaan omalle eläkelaitokselle ja sen liitteeksi tulee mm. lääkärintodistukset. Käsittääkseni niillä on iso merkitys, koska eläkelaitos arvioi henkilön työkykyä pelkän hakemuksen perusteella. Jos osatyökyvyttömyyseläke myönnetään, postissa tulee 9 kk voimassa oleva ennakkopäätös, josta käy ilmi maksettavan osatyökyvyttömyyseläkkeen määrä (=puolet täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrästä). Tuon 9 kuukauden aikana voi sitten harkita, ottaako eläkkeen vastaan ja sopia käytännön työjärjestelyistä työnantajan kanssa.

Osatyökyvyttömyyseläkkeen aikana voi ansaita enintään 60 % aiemmasta ansiotasosta, mutta tuossa ennakkopäätöksessä ilmoitetaan tarkka ansioraja. Sen pohjalta lasketaan sitten osatyökyvyttömyyseläkkeen aikainen viikkotyöaika. Minun kohdallani se on 20 tuntia, mikä on muuten myös minimityöaika, jotta lomaa kertyy normaalisti! Jos ansioraja ylittyy, eläkkeen maksu voidaan keskeyttää tai jättää lepäämään. Eläkkeen voi jättää lepäämään kolmeksi kuukaudeksi - kahdeksi vuodeksi. Eli sellainenkin mahdollisuus on, että palaa välillä joksikin aikaa täyspäiväiseksi, jos voimat siihen riittää.

Eli tällainen systeemi on kyseessä. En osaa vielä arvioida, minkä verran käteen jäävät tulot käytännössä putoaa, vaikka mulla onkin tiedossa ansioraja=palkka ja osatyökyvyttömyyseläkkeen määrä. Viimeinen sana kun on verottajalla... Mutta olen aika vakuuttunut siitä, että tämä on ihan hyvä diili :-)

Mitä, eihän susta näy mitään päälle päin!

Elämäni osatyökyvyttömyyseläkeläisenä alkaa vuoden vaihteessa. Siinä siis se elämänmuutos, johon on reilun vuoden verran tähdätty ja jota on tässä syksyn mittaan valmisteltu. Ja kyllä se tulee tarpeeseen! Olen tässä syksyllä ollut välillä rättiväsynyt ja lomapäivällä pidennetyt viikonloput on menneet palautumiseen - yöunia kellon ympäri ja kunnon päikkärit päälle. Eipä ihme, ettei blogin kirjoittaminenkaan ole oikein onnistunut...

Eilen sain esimakua siitä, mitä voi olla edessä (tai ainakin selän takana) kun kerron, että jään osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja teen 3-päiväistä työviikkoa: "Siis mitä? Mikä sairaus? Mutta eihän susta näy mitään päälle päin? Vaikuttaako se aivoihin?" Kyseesssä sukulainen, joka tietää ainakin jalkaleikkauksistani, mutta on tuskin muuten omistanut ajatustakaaan meikäläisen terveydelle...

Eihän siinä mitään, kerroin rauhallisesti mistä on kyse - ja mistä ei, eli mahdollisia vaikutuksia aivoihin ei sentään ole tiedossa. Tai jos on, niin ihan jostain muusta syystä :-) Ja että osatyökykyisyys liittyy lähinnä työn määrään, ei laatuun!

Moni ei tästä vielä tiedä työpaikallakaan. Ei ole ihan helppo kertoa - no muun muassa edellä kuvattujen keskustelujen pelosta. Mutta onneksi mulla on ihania ja kannustavia työkavereita. Toisaalta asiaa pitää itsekin vielä sulatella. Tyyliin tässä se ura sitten oli, samassa työpaikassa sinnitellään niin kauan kuin jaksetaan. Kunhan en toivottavasti muutu kiviriipaksi työnantajalle sitä ennen.

Ja toisaalta - olenko minä nyt sitten oikeasti niin huonokuntoinen, että olen tähän oikeutettu? Vai olenko itsekäs ja pääsen jotenkin ihmeellisesti liian helpolla? Tai: päästän itse itseni liian helpolla enkä vain yritä tarpeeksi?

Amerikkalaisen potilasyhdistyksen FB-palstalla tuntuu joillakin olevan mottona että "I have CMT but it doesn't define me". Eli vaikka minulla on CMT/HMSN, niin se ei määrää tekemisiäni. Mutta mutta... kyllä sairaus vaan vaikuttaa aika moneen asiaan, ainakin jos ajattelee fyysistä suorituskykyä. Sisua ja tahtoa löytyy senkin edestä, mutta ei minusta silti maratoonariksi, balettitanssijaksi taikka pianistiksi olisi. Minusta sairaus asettaa rajoja, ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin minulla ainakin se jaksamisen raja on nyt tullut vastaan. Tykkään työstäni, mutta en halua lentää täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle kehäraakkina ennen 50-vuotispäivää.

Pitänee siis opetella olemaan terveesti itsekäs.