Parina päivänä minulla on ollut kylässä hyvä ystävä, ja se on ollut hirmu mukavaa. Tänään vieraita oli kaksi: mukana tuli myös ystävän tytär, 1,5 v. Tyttö taisi vähän pettyä, kun meidän kollikissa ei suostunut noin vain naukaisemaan, mutta onneksi mukana oli äitin vanha yöpaita, joka oli paras lelu :-) Vaikka täällä kotona on käytössä netti ja muut hilavitkuttimet, livekohtaamiset läheisten ihmisten kanssa on kuitenkin ihan parasta! Harmi vain, että meille ei ole ihan helppoa tulla julkisilla välineillä.
Toissapäivänä pääsin itsekin ns. ihmisten ilmoille. Kävimme miehen kanssa paikallisessa ketjupizzeriassa syömässä. Pihaa ei ollut kolattu ollenkaan, vaan ovelle meni kolmesta suunnasta tallattu polku. Keppien kanssa piti keskittyä kieli keskellä suuta, ettei kupsahtanut hankeen. Paluumatkalla piipahdimme vielä ystävien luona kaffella, ja vaikka sinne pääsi autolla oven eteen, olin reissun jälkeen ihan poikki. Kotona on helppo kepittää tuttuja reittejä, mutta muualla joutuu keskittymään ja pinnistämään ihan eri tavalla, ja se vie äkkiä kaikki mehut. Taidan suosiolla tyytyä pysymään kotona kunnes kelit paranee ja saan varata kipsatulle jalalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti