Maanantaina tein comebackin töihin, ja kunhan arki alkaa rullata, tuskin kohta muistankaan koko sairaslomaa. Ensimmäiset päivät pitkän poissaolon jälkeen kuluvat turistina, joka vain yrittää vimmatusti täyttää 3 kuukauden mittaista mustaa aukkoa ja saada kiinni siitä missä mennään. Eli selattavia sähköposteja ja printattavia dokareita piisaa. Ihmeen hyvin asiat kyllä palaavat mieleen, vaikka ekana päivänä olikin sellainen olo, että toimettomuuden pehmentämä pää käy erityisen hitaalla.
Uusi tassu on jaksanut hyvin mukana, turvotus on suurin ongelma. Onneksi jalan saa välillä nostettua tuolille, mikä helpottaa oloa jo kummasti. Mutta päivän paras hetki on kyllä illalla kotona, kun heittäydyn sohvalle, nostan jalan ylös ja laitan kylmäpakkauksen siihen päälle!
Tavalliseen elämänrytmiin paluu tarkoittaa vipinää ja sitä, että aika on kortilla. Kun työpäivä vie matkoineen 9-10 tuntia, ja unentarve on samaa luokkaa, niin loppuaika meneekin helposti pakollisten kuvioiden hoitamiseen. Sitten jos rumban jokin kohta vähän klikkaa, tulee kiire ja ajatukset jää jonnekin matkan varrelle. Sääli, mutta kai tähän täytyy taas tottua. Yksi asia pitää kuitenkin meikäläisen tahdin myös rauhallisena: kävely on verkkaista, enkä kerta kaikkiaan pysty ottamaan yhtään juoksuaskelta. Eilen kotimatkabussi meinasi jättää minut, kun olin vain 10 metrin päässä pysäkiltä, enkä voinut tehdä muuta kuin viittilöidä villisti. Onneksi kuski on hereillä :-)
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
lauantai 16. toukokuuta 2009
Paluu arkeen
Vielä yksi sairaslomapäivä ja sitten työt kutsuu! Olen sinut ajatuksen kanssa, etenkin työkavereita on hirmu mukava taas nähdä. Ja uskon, että jalkakin jo kestää.
Viime päivinä olen liikkunut parhaani mukaan - kävellyt, pyöräillyt, polskinut uimahallissa ja puuhastellut pihalla. Mutta kaksi ongelmaa vaivaa ja tulee varmaan vaivaamaan vielä jonkin aikaa: turvotus ja nilkan jäykkyys. Pari päivää sitten fysioterapeutti harjoitutti portaissa kulkemista, mutta minkäs teet, kun nilkka ei taivu niin se ei taivu...
Tuntuu hassulta etten muista kovin hyvin, miten tämä kuntoutumisvaihe sujui viime vuonna. Oliko toisenkin jalan nilkka esimerkiksi yhtä jäykkä? Sen tietysti muistan, että noin viikko buutsin jälkeen jalka kipeytyi ja sairaslomaa piti pidentää parilla viikolla. Ja sitten kun menin töihin, vaksi löysi mulle vanhan työtuolin, jonka selkänoja oli irronnut. Pehmustetulla ja pyörillä kulkevalla tuolilla kelpasi pitää jalkaa koholla!
Televisiossa on käynnissä jokavuotinen eurohömpän huipentuma eli euroviisut. Jostain kumman syystä ne ovat kestäneet ajan hammasta ja tapahtuma on vain paisunut vuosien mittaan. Kyllä Euroopan komissiota harmittaa kun se ei ole keksinyt mitään näin mukavasti kansaan menevää - äänestysinto tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa taitaa jäädä euroviisuille kakkoseksi...
Viime päivinä olen liikkunut parhaani mukaan - kävellyt, pyöräillyt, polskinut uimahallissa ja puuhastellut pihalla. Mutta kaksi ongelmaa vaivaa ja tulee varmaan vaivaamaan vielä jonkin aikaa: turvotus ja nilkan jäykkyys. Pari päivää sitten fysioterapeutti harjoitutti portaissa kulkemista, mutta minkäs teet, kun nilkka ei taivu niin se ei taivu...
Tuntuu hassulta etten muista kovin hyvin, miten tämä kuntoutumisvaihe sujui viime vuonna. Oliko toisenkin jalan nilkka esimerkiksi yhtä jäykkä? Sen tietysti muistan, että noin viikko buutsin jälkeen jalka kipeytyi ja sairaslomaa piti pidentää parilla viikolla. Ja sitten kun menin töihin, vaksi löysi mulle vanhan työtuolin, jonka selkänoja oli irronnut. Pehmustetulla ja pyörillä kulkevalla tuolilla kelpasi pitää jalkaa koholla!
Televisiossa on käynnissä jokavuotinen eurohömpän huipentuma eli euroviisut. Jostain kumman syystä ne ovat kestäneet ajan hammasta ja tapahtuma on vain paisunut vuosien mittaan. Kyllä Euroopan komissiota harmittaa kun se ei ole keksinyt mitään näin mukavasti kansaan menevää - äänestysinto tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa taitaa jäädä euroviisuille kakkoseksi...
tiistai 12. toukokuuta 2009
Liikkeellä
Eilen pääsin vakituiselle fysioterapeutilleni ja sain pätevää evästystä kuntoutumista varten. Hän tarkkaili ensimmäiseksi kävelyäni ja alkoi heti karsia kipsi- ja keppikaudelta tarttunutta etukumaaraa asentoa ja vaappuvaa tyyliä... Uuden tassun asentoa hänkin piti hyvänä, itse asiassa se vaikuttaa jo nyt toista jalkaterää paremmalta, ja lihasvoimaakin löytyi jonkin verran. Sain kotiläksyksi jumppaohjeita ja loppuviikosta palaamme asiaan.
Eilen oli myös paikallisen lihastautiyhdistyksen järjestämä jalkojen hoidon teemailta hömssiläisille. Jalkaterapian opiskelijat kertoivat apuvälineistä, jumppaamisesta ja jalkojen kotihoidosta, mm. rasvaamisen tärkeydestä. Jalkaterapian koulutus perustuu kuulemma diabeetikkojen jalkaongelmiin, hmsn sen sijaan tuntui olevan opiskelijoille ennestään tuntematon... tuttu tunne, menipä melkein kenen tahansa terveydenhoidon ammattilaisen puheille.
Illan aikana kävi ilmi, että aika monella osallistujalla oli takanaan jalkaleikkauksia. Tosin varsin erilaisia operaatioita, koska oireetkin vaihtelevat niin paljon. Mitenkähän näitä eri kokemuksia voisi saada koottua ja jaettua?
Kävin samalla reissulla myös kampaajalla 3,5 kuukauden tauon jälkeen ja nautin koko rahan edestä. Tosin kotiin päästyäni olo oli vähemmän hehkeä, uusi tassu oli väsynyt ja turvoksissa - puristussukasta huolimatta.
Eilen oli myös paikallisen lihastautiyhdistyksen järjestämä jalkojen hoidon teemailta hömssiläisille. Jalkaterapian opiskelijat kertoivat apuvälineistä, jumppaamisesta ja jalkojen kotihoidosta, mm. rasvaamisen tärkeydestä. Jalkaterapian koulutus perustuu kuulemma diabeetikkojen jalkaongelmiin, hmsn sen sijaan tuntui olevan opiskelijoille ennestään tuntematon... tuttu tunne, menipä melkein kenen tahansa terveydenhoidon ammattilaisen puheille.
Illan aikana kävi ilmi, että aika monella osallistujalla oli takanaan jalkaleikkauksia. Tosin varsin erilaisia operaatioita, koska oireetkin vaihtelevat niin paljon. Mitenkähän näitä eri kokemuksia voisi saada koottua ja jaettua?
Kävin samalla reissulla myös kampaajalla 3,5 kuukauden tauon jälkeen ja nautin koko rahan edestä. Tosin kotiin päästyäni olo oli vähemmän hehkeä, uusi tassu oli väsynyt ja turvoksissa - puristussukasta huolimatta.
lauantai 9. toukokuuta 2009
Reeniä reeniä enemmän reeniä
Uuden tassun päivä numero 4. Vähitellen sitä ei tarvitse ajatella koko ajan, ainakin sisällä töpöttävät askelet sujuu jo suht ok. Ja jos vaan puristussukat saa kiskottua jalkaansa, nekin helpottaa oloa vähentämällä turvotuksen kertymistä. Eilen olin uimassa, ja viileässä vedessä pulikointi oli aivan ihanaa!
Mutta paljon on vielä reenaamista. Nilkka taipuu vasta vähän, ja reippaampi kävely ulkona kävelysauvojen kanssa alkaa äkkiä tehdä kipeää. Eilenkin korttelin kiertäminen jäi vajaaksi, käännyin jo neljäsosan jälkeen takaisin.
Kävin toissapäivänä lääkärissä ja röntgenissä. Lääkäri oli tyytyväinen jalkaterän asentoon "vaikka ukkovarpaan jalkapöytäluusta olisi voinut leikata enemmänkin", ja sovimme jälkitarkastuksen vuoden päähän. Keskimmäisten varpaiden hän totesi menevän koukkuun, mutta koukistajien katkaisu ei ole tässä vaiheessa ajankohtaista, koska niistä on kuitenkin apua kävelyssä. Kuntoutumista varten hän kirjoitti viikon verran lisää sairaslomaa mutta ohjeita en juuri saanut - minulle tuli tunne, ettei hänellä ole oikein käsitystä kuntoutumisen etenemisestä. Onneksi pääsen fysioterapeutin pakeille jo ylihuomenna. Ehdin siis totutella uuteen tassuun 1,5 viikkoa ennen kuin työt kutsuvat.
Mutta paljon on vielä reenaamista. Nilkka taipuu vasta vähän, ja reippaampi kävely ulkona kävelysauvojen kanssa alkaa äkkiä tehdä kipeää. Eilenkin korttelin kiertäminen jäi vajaaksi, käännyin jo neljäsosan jälkeen takaisin.
Kävin toissapäivänä lääkärissä ja röntgenissä. Lääkäri oli tyytyväinen jalkaterän asentoon "vaikka ukkovarpaan jalkapöytäluusta olisi voinut leikata enemmänkin", ja sovimme jälkitarkastuksen vuoden päähän. Keskimmäisten varpaiden hän totesi menevän koukkuun, mutta koukistajien katkaisu ei ole tässä vaiheessa ajankohtaista, koska niistä on kuitenkin apua kävelyssä. Kuntoutumista varten hän kirjoitti viikon verran lisää sairaslomaa mutta ohjeita en juuri saanut - minulle tuli tunne, ettei hänellä ole oikein käsitystä kuntoutumisen etenemisestä. Onneksi pääsen fysioterapeutin pakeille jo ylihuomenna. Ehdin siis totutella uuteen tassuun 1,5 viikkoa ennen kuin työt kutsuvat.
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Ensi askeleet!
Tänään nakkasin walker-bootsin nurkaan ja otin ensimmäiset askeleet leikkauksen jälkeen, jihuu!
Kävely on tosin tietysti kankeaa ja vaappuvaa. Mutta nyt jo näkee selvästi, että jalkaterä on asettunut nätisti uuteen asentoon. Se ei vaan tunnu vielä ollenkaan omalta. Muutenkin mennään näppi- eikun varvastuntumalla: portaissa erehdyin ottamaan yhden normaalin askelen terve jalka edellä, mutta nilkka ja polvi napsahti sen verran, etten tee sama virhettä ihan äkkiä uudestaan... Nyt vaan kovasti treenaamista!
En voi silti olla ihmettelemättä, miten jalka on ollut paketissa ja sitä on varonut ja hoitanut kolme kuukautta, niin yhtenä kauniina päivänä sama jalka onkin sitten oikeasti käyttökelpoinen, ikään kuin terve. Eikö se muka mene rikki? Ja tälläkö nyt köpötellään loppuikä?
Kävely on tosin tietysti kankeaa ja vaappuvaa. Mutta nyt jo näkee selvästi, että jalkaterä on asettunut nätisti uuteen asentoon. Se ei vaan tunnu vielä ollenkaan omalta. Muutenkin mennään näppi- eikun varvastuntumalla: portaissa erehdyin ottamaan yhden normaalin askelen terve jalka edellä, mutta nilkka ja polvi napsahti sen verran, etten tee sama virhettä ihan äkkiä uudestaan... Nyt vaan kovasti treenaamista!
En voi silti olla ihmettelemättä, miten jalka on ollut paketissa ja sitä on varonut ja hoitanut kolme kuukautta, niin yhtenä kauniina päivänä sama jalka onkin sitten oikeasti käyttökelpoinen, ikään kuin terve. Eikö se muka mene rikki? Ja tälläkö nyt köpötellään loppuikä?
maanantai 4. toukokuuta 2009
Lähtölaskentaa
Vielä kaksi päivää buutsin kanssa! Itse asiassa aion kyllä ottaa ensimmäiset harjoitusaskeleet jo ylihuomenna, sillä heti seuraavana aamuna lähden P-sairaalaan röntgeniin ja kirurgia tapaamaan, ja pitäähän sitä varten vähän treenata etukäteen. Pikkusen jänskättää miltä jalka, siis uusi tassu, tuntuu. Veikkaan että jäykältä, heikolta ja omituiselta. Turvotustakin on sen verran, että ihan kaikki vanhat kengät ei takuulla mahdu jalkaan.
Sairaslomakin on lopuillaan, enää viikko jäljellä. Töihin meno ei tunnu ikävältä, mutta kuntoutumiseen jää aikaa siis vain muutama päivä... Viime vuonna kuntoutumisaikaa oli 1,5 viikkoa, eikä se riittänyt, vaan jalka kipeytyi rasituksesta ja sairaslomaa piti pidentää parilla viikolla. Katsotaan nyt, mitä kirurgi tuumaa torstaina.
Suurin elämänmuutos mun töihin paluusta taitaa koitua meidän kollikissalle, joka on ehtinyt kevään aikana tottua hyvään palveluun. Rapsutusta on ollut tarjolla 24/7 ja terassin ovi on avattu muutamasta naukaisusta tai oven raapaisusta. Fleksissä se on päässyt patsastelemaan nurmikollekin. Entä sitten kun täällä ei olekaan ketään kuuntelemassa äänekkäitä vaatimuksia?
Sairaslomakin on lopuillaan, enää viikko jäljellä. Töihin meno ei tunnu ikävältä, mutta kuntoutumiseen jää aikaa siis vain muutama päivä... Viime vuonna kuntoutumisaikaa oli 1,5 viikkoa, eikä se riittänyt, vaan jalka kipeytyi rasituksesta ja sairaslomaa piti pidentää parilla viikolla. Katsotaan nyt, mitä kirurgi tuumaa torstaina.
Suurin elämänmuutos mun töihin paluusta taitaa koitua meidän kollikissalle, joka on ehtinyt kevään aikana tottua hyvään palveluun. Rapsutusta on ollut tarjolla 24/7 ja terassin ovi on avattu muutamasta naukaisusta tai oven raapaisusta. Fleksissä se on päässyt patsastelemaan nurmikollekin. Entä sitten kun täällä ei olekaan ketään kuuntelemassa äänekkäitä vaatimuksia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)