Eilen pääsin vakituiselle fysioterapeutilleni ja sain pätevää evästystä kuntoutumista varten. Hän tarkkaili ensimmäiseksi kävelyäni ja alkoi heti karsia kipsi- ja keppikaudelta tarttunutta etukumaaraa asentoa ja vaappuvaa tyyliä... Uuden tassun asentoa hänkin piti hyvänä, itse asiassa se vaikuttaa jo nyt toista jalkaterää paremmalta, ja lihasvoimaakin löytyi jonkin verran. Sain kotiläksyksi jumppaohjeita ja loppuviikosta palaamme asiaan.
Eilen oli myös paikallisen lihastautiyhdistyksen järjestämä jalkojen hoidon teemailta hömssiläisille. Jalkaterapian opiskelijat kertoivat apuvälineistä, jumppaamisesta ja jalkojen kotihoidosta, mm. rasvaamisen tärkeydestä. Jalkaterapian koulutus perustuu kuulemma diabeetikkojen jalkaongelmiin, hmsn sen sijaan tuntui olevan opiskelijoille ennestään tuntematon... tuttu tunne, menipä melkein kenen tahansa terveydenhoidon ammattilaisen puheille.
Illan aikana kävi ilmi, että aika monella osallistujalla oli takanaan jalkaleikkauksia. Tosin varsin erilaisia operaatioita, koska oireetkin vaihtelevat niin paljon. Mitenkähän näitä eri kokemuksia voisi saada koottua ja jaettua?
Kävin samalla reissulla myös kampaajalla 3,5 kuukauden tauon jälkeen ja nautin koko rahan edestä. Tosin kotiin päästyäni olo oli vähemmän hehkeä, uusi tassu oli väsynyt ja turvoksissa - puristussukasta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti