Vielä kaksi päivää buutsin kanssa! Itse asiassa aion kyllä ottaa ensimmäiset harjoitusaskeleet jo ylihuomenna, sillä heti seuraavana aamuna lähden P-sairaalaan röntgeniin ja kirurgia tapaamaan, ja pitäähän sitä varten vähän treenata etukäteen. Pikkusen jänskättää miltä jalka, siis uusi tassu, tuntuu. Veikkaan että jäykältä, heikolta ja omituiselta. Turvotustakin on sen verran, että ihan kaikki vanhat kengät ei takuulla mahdu jalkaan.
Sairaslomakin on lopuillaan, enää viikko jäljellä. Töihin meno ei tunnu ikävältä, mutta kuntoutumiseen jää aikaa siis vain muutama päivä... Viime vuonna kuntoutumisaikaa oli 1,5 viikkoa, eikä se riittänyt, vaan jalka kipeytyi rasituksesta ja sairaslomaa piti pidentää parilla viikolla. Katsotaan nyt, mitä kirurgi tuumaa torstaina.
Suurin elämänmuutos mun töihin paluusta taitaa koitua meidän kollikissalle, joka on ehtinyt kevään aikana tottua hyvään palveluun. Rapsutusta on ollut tarjolla 24/7 ja terassin ovi on avattu muutamasta naukaisusta tai oven raapaisusta. Fleksissä se on päässyt patsastelemaan nurmikollekin. Entä sitten kun täällä ei olekaan ketään kuuntelemassa äänekkäitä vaatimuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti