Viikon saapasharjoittelun jälkeen kävelen sisällä ilman keppejä! Ja kun kädet eivät ole kiinni kepeissä, pystyn myös kuljettamaan tavaroita mukanani. Pientä ylellisyyttä siihen nähden, että vielä äsken jonkun toisen piti nostaa puolestani vaikkapa teekuppi pöydän ja sanomalehden ääreen. Mielikin virkistyy, kun pystyn vähitellen puuhastelemaan kaikenlaista, ja alkaa palata usko siihen, että tokenen tästä vielä työkuntoonkin.
Mutta nyt olen huolissani - kuulin, että vanhalla rakkaalla koirallani on kiveskasvain, joka leikataan viikon kuluttua. Ehdimme viettää 8 hienoa vuotta yhdessä, kunnes tiemme erosivat miehen pahan allergian takia. Kasvattajan kautta se pääsi kuitenkin erittäin hyvään uuteen kotiin, jossa olen käynyt sitä välillä katsomassa. Jälleennäkeminen on aina yhtä lämmin mutta haikea. Vaikka allergia olikin akuutti syy, miksi elo saman katon alla ei enää onnistunut, en tiedä olisinko myöskään enää jaksanut liikkua ja harrastaa sen kanssa niin paljon kuin aktiivinen palveluskoira vaatii voidakseen hyvin. Toivon todella, että leikkaus onnistuu ja pääsen vielä tervehtimään vanhaa ystävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti