Tänään alkoi tuntua, etten jaksa tsempata. Olen koittanut ennakoida sairaslomaa (ja liikkumattomuutta), järjestää asioita ja hankkia tarvikkeita. Töissäkin olen urakoinut ja tehnyt suunnitelmia työkavereille jo koko kevättä varten. On siis pitänyt jaksaa ja olla reipas, mutta nyt on takki aika tyhjä.
Sairaalassa leikkauksen esikäynnillä sain hoidettua kaikki tapaamiset, ja sinne toivotettiin tervetulleeksi ensi viikolla. Kaikki muu sujui hyvin, mutta itse kirurgi M oli minun makuuni taas liian hätäinen ja suoraviivainen vastaanotolla. Tässä on kuitenkin kyse minulle isosta asiasta, ja kaipaisin vähän perusteellisempaa keskustelua kuin 5 minuutin audienssi, jonka aikana lähinnä todettiin, että tehdään vastaava operaatio kuin toisellekin jalalle.
Iltapäivällä jätin yllätykselliset jäähyväiset kollegalle ja työparille, joka palasi eilen muutaman viikon sairaslomalta. Olen tuntenut hänet vuodesta 1995 ja tehnyt yhdessä töitä ja lukuisia työmatkoja vuodesta 2000. Mutta sairasloman aikana hän oli päättänyt jäädä eläkkeelle, ja hänelle olikin kertynyt lomia oli niin paljon, ettei meillä ole enää yhtään yhteistä työpäivää!
Lauantaina olen menossa käymään kotikonnuilla: käyn tervehtimässä isää palvelukodissa ja äitiä viimeisen kerran maalla kotitalossani. Hän on nimittäin muuttamassa keskustaan kuun vaihteessa, ja nyt on tarkoitus katsoa onko siellä vielä jotain minulle kuuluvaa + mitä äiti haluaa minulle antaa perheen tavaroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti