Ulkona on niin ihania talvipäiviä, ettei ole nähty pariin vuoteen! Nyt en vain pääse ulos hankkimaan punaisia poskia, mutta nauttikoon kaikki ketkä voivat!
Eilen olin todella huonolla tuulella ja turhautunut. Tiesin kyllä ennen leikkausta mitä odottaa, mutta kumminkin on vaikea hyväksyä sitä, että elämänpiiri kutistuu tyngäksi, ei voi lähteä mihinkään eikä tehdä mitään... Vaikka jaksanhan minä lueskella ja katsella telkkaria ja tietysti myös vähän surffata. Mutta on se silti vain kapoinen siivu normaalista arjesta.
Positiivinen havainto on se, että vuosi sitten leikattu vasen jalka on osoittautunut luotettavaksi ja vahvaksi tukijalaksi. Keppien kanssa on muutenkin yllättävän näppärä liikkua, viime kevään tehotreeni taisi mennä suoraan selkäytimeen. Ensimmäiset viikot leikatulla jalalla saa vain "hipaista" lattiaa, eli liikkuminen on täysin toisen jalan ja keppien varassa. Joudun päivittäin myös pistämään verenohennuslääkettä vatsanahkaan veritulppavaaran takia. Viime vuonna se tuntui lähes ylivoimaiselta, mutta sujuu sekin nyt kutakuinkin rutiinilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti