Huomisaamuna menen P-sairaalaan leikkauksen esikäynnille. Ensimmäiseksi käyn verikokeissa, sitten röntgenissä. Tapaan myös osastolla hoitajan, fysioterapeutin, anestesialääkärin ja tietysti leikkaavan kirurgin. Muistan viime vuodesta, että käynti kesti tuntikausia ja pääosa päivästä kului odotteluun... Toivottavasti käynti sujuu nyt sutjakammin, sillä töihin on ehdittävä puoli kolmelta alkavaan kokoukseen!
Viikonloppuna kävi sattumalta ilmi, että kirurgi M on tutun lääkärin kurssikaveri. En kysellyt paljastuksia opiskeluajoilta, mutta jotenkin M alkoi tuntua vähän luotettavammalta... Olen muutenkin aika rauhallisella mielellä - päälimmäinen kysymys kirurgille on, tuleeko leikkaus olemaan hyvinkin samanlainen kuin vasurin operaatio viime vuonna.
Leikkaus jännittää, mutta aivan eri tavalla kuin vuosi sitten. Silloin pelkäsin ja jännäsin lähinnä itse leikkausta. Nyt mietin enemmän sitä mitä leikkauksen jälkeen tapahtuu, onko kipuja, miten jaksan pysytellä neljän seinän sisällä, miten hyvin kuntoutuminen sujuu. On rankkaa myös tiedostaa olevansa pitkän aikaa täysin riippuvainen muiden ihmisten avusta. Mutta onneksi mies on kärsivällinen ja luotettava :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti