Tasan kahden viikon kuluttua jalkaterän korjausleikkaus on toivottavasti onnellisesti ohi! Jalkojenhoitajakin toivotti kaikkea parasta ja jäi odottamaan uutta ajanvarausta sitten, kun pääsisin taas tulemaan hoidettavaksi.
Ajattelinkin tällä kertaa listata, minkälaisia apuja olen saanut hmsn-diagnoosin perusteella. Käyn HYKSin neurologin seurannassa kahden vuoden välein, ja hän laati pari vuotta sitten lähetteen jalkaterän leikkausarvioon. Neurologin lähetteellä sain myös tukipohjalliset ja pääsin toimintaterapeutin arvioitavaksi. Toimintaterapeutin kautta sain joitakin pienapuvälineitä vähentämään käsien ja yläkropan rasitusta (mm. pystykahvainen leikkuuveitsi ja paksuvartinen kuorimaveitsi). Kotikunnan terveyskeskuksen kautta käyn lisäksi fysioterapiassa ja jalkahoidossa. Jalkojenhoitajan asiakkaaksi pääseminen vaati tosin pientä kädenvääntöä, sillä periaatteessa kunta korvaa hoidot vain diabeetikoille. Harvinaiseen ja tuntemattomaan hmsn:ään ei ollut ehkä tarvinnut ottaa kantaa ennen minua? Terveyskeskuksesta minulla on vielä jalkojen turvotuksen takia maksusitoumus kaksiin mittojen mukaan teetettyihin puristussukkiin vuodessa.
Näillä avuilla pärjään aika hyvin, ja kaiken kaikkiaan minulla on melko turvallinen olo eri alojen spesialistien käsissä. Kukin pystyy omasta näkökulmastaan auttamaan ongelmatilanteissa ja selittämään, mistä ongelma voi johtua ja mitä sille voi tehdä. Esimerkiksi jalkojenhoitajan ja fysioterapeutin näkökulma on kiinnostavan erilainen, mutta molemmilta voi saada paljon arvokasta ja toisiaan täydentävää tietoa.
Mielenkiintoista on, että olen päässyt käsiksi näihin palveluihin vasta diagnoosin myötä. Minähän ehdin olla vuosikausia käytännössä samassa kunnossa ja apua vailla, mutta ilman diagnoosia täysin "systeemin" ulkopuolella... Diagnoosin jälkeenkin asioiden hoitaminen on vaatinut omaa aktiivisuutta ja tietoa, jota sain etenkin Lihastautiliiton sopeutumisvalmennuskurssilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti