Talvi on parhaimmillaan ihana vuodenaika - on mahtavaa ulkoilla lumessa ja pakkasessa (vaikka lunta onkin vain noin 3 senttiä :-) Järven jäälle en kuitenkaan vielä uskaltautunut.
Huomenna on edesä paluu arkeen. Tosin hieman erilaiseen kuin ennen, sillä työpaikka on loman aikana tehnyt paluumuuton täydellisesti remontoituihin tiloihin, ja työt alkavatkin muuttolaatikoiden purkamisella. Saa nähdä miten koppikonttoriin tottuneet toimistorotat sopeutuvat avokonttoriin!
Huomenna on tarkoitus myös soittaa P-sairaalaan ja kysellä varmistusta leikkauspäivästä. Ajankohdan lähetessä pitää sitten vain sinnitellä terveenä ja koittaa hallita hermojaan. Minulla on nimittäin aikamoinen sairaalakammo ja olen pyörtynyt (!) sairaalaolosuhteissa useammin kuin kerran. Viime keväänä selvisin vasemman jalan leikkauksesta varsin hyvin pyydettyäni kaikkia mahdollisia rauhoittavia lääkkeitä heti kättelyssä. Mutta kun hoitaja leikkauspäivän iltana tuli tekemään jotain pientä toimenpidettä, pökerryin sänkyyni. Eikä verenpaine ottanut noustakseen, vaikka tippa pantiin kovemmalle, jalkoja nostettiin ylös ja happiviikset asetettiin naamalle. Paineet palautuivat vasta, kun hoitaja tuikkasi painetta nostavaa lääkettä reiteen... Toivottavasti selviydyn seuraavasta sairaalareissusta vähän paremmalla menestyksellä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti